Metson metsästys — miltä kartta löytää metsomaat
Metso on suomalaisen kanalintumetsästyksen arvostetuin saalis ja vaativin laji: se tarvitsee laajan, yhtenäisen ja iäkkään metsän. Kanalintukartta pisteyttää metson elinympäristön avoimista metsävaratiedoista, kasvupaikkatiedoista, vesistöaineistoista ja korkeusmallista. Tällä sivulla käydään läpi, mistä metson pisteet syntyvät ja millaista metsää kannattaa etsiä.
Missä päin Suomea metsoa on eniten?
Metsokanta on tiheimmillään Itä- ja Pohjois-Suomen laajoissa metsissä. Kartta näyttää riistakolmiolaskennan viimeisimmän kesätuloksen riistakeskusalueittain: mitä tummempi vihreä, sitä enemmän metsoja neliökilometrillä.
- Pohjois-Karjala4,70 yksilöä/km² (+50 %)
- Lappi4,44 yksilöä/km² (-4 %)
- Kaakkois-Suomi4,34 yksilöä/km² (+25 %)
- Oulu3,89 yksilöä/km² (+26 %)
- Pohjois-Savo3,78 yksilöä/km² (+81 %)
Lähde: Luonnonvarakeskus (Luke), riistakolmiolaskenta. Luku kertoo alueen keskimääräisen kannan tason, ei yksittäisen maastonkohdan laatua — Kanalintukartan pisteytys vastaa siihen erikseen.
Kannan taso kertoo, kannattaako matka suunnata pohjoiseen vai riittääkö lähialue. Kesän 2026 laskennan tulokset päivittyvät sivulle kerran vuodessa.
Mistä metson pisteytys syntyy
Jokainen noin sadan metrin ruutu saa pisteet yhdestä sadasta. Alla ovat kaikki tekijät painoineen, suurimmasta pienimpään.
Vanha puusto — metson perusvaatimus
Metso tarvitsee iäkkään, järeän puuston: vanha metsä tarjoaa suojaa, soidinpaikan ja talviravinnon männyn neulasista. Kartta antaa eniten pisteitä ruuduille, joissa puusto on vanhaa ja järeää. Taimikko ja tuore hakkuu jäävät lähes nollaan. Paino 22.
Mustikkapotentiaali
Mustikanvarpu on metson poikasten ja aikuisten avainravinto. Pisteytys arvioi mustikan kasvumahdollisuudet kasvupaikkatyypin, latvuspeittävyyden ja puuston iän perusteella — parhaita ovat varjoisat, kuivahkot ja tuoreet kankaat. Paino 22.
Männyn osuus
Mänty on metson talviravinto. Mitä suurempi männyn tilavuusosuus ruudussa on, sitä enemmän pisteitä se saa. Puhtaat kuusikot ja lehtipuuvaltaiset laikut jäävät heikommiksi. Paino 18.
Latvuspeittävyys
Metso suosii puoliavointa, kerroksellista metsää: riittävä suoja ylhäältä mutta tilaa lentää. Liian tiheä ryteikkö ja täysin avoin hakkuuaukko saavat molemmat vähemmän pisteitä. Paino 12.
Suon reunavyöhyke
Korpien ja rämeiden laiteet ovat metson poikuemaita: kosteassa reunassa on hyönteisiä poikasille. Kartta antaa pisteitä ruuduille, joiden naapurustossa on suoalaa. Paino 10.
Korkeusasema
Soidinpaikat sijaitsevat usein vaaran laen tuntumassa. Pisteytys suosii ruutuja, jotka ovat ympäristöään korkeammalla. Paino 8.
Rinteen jyrkkyys
Loiva rinne ja kumpuileva vaaramaasto ovat metsolle parasta. Erittäin jyrkkä rinne laskee pisteitä. Paino 6.
Veden läheisyys
Vesistön tai lammen läheisyys tuo ravintoa ja kosteita reunoja, mutta merkitsee metsolle vähemmän kuin puustotekijät. Paino 5.
Rinteen ilmansuunta
Lämpimät ja aurinkoiset rinteet ovat lievästi eduksi. Paino 5.
| Tekijä | Paino |
|---|---|
| Vanha puusto | 22 / 130 |
| Mustikkapotentiaali | 22 / 130 |
| Yhtenäisen alueen koko | 22 / 130 |
| Mäntyvaltaisuus | 18 / 130 |
| Latvuspeittävyys | 12 / 130 |
| Suon reunavyöhyke | 10 / 130 |
| Korkeusasema | 8 / 130 |
| Rinteen jyrkkyys | 6 / 130 |
| Veden/aukean läheisyys | 5 / 130 |
| Rinteen ilmansuunta | 5 / 130 |
Millaisella maalla metsoa kannattaa etsiä
Metso on lajeistamme vaativin pinta-alan suhteen: tavoitekoko on noin 60 hehtaaria yhtenäistä hyvää elinympäristöä. Vierekkäiset hyvät ruudut yhdistyvät kartalla rypäiksi, ja riittävän suuri rypäs nousee parhaiden kohtien listalla yksittäisen huippuruudun edelle.
Vanha mänty- ja sekametsä, mustikkainen kangas, soidinmaastot suon laiteilla. Loivat rinteet ja kumpuileva vaaramaasto; soidinpaikat usein laen tuntumassa. Suosii laajaa yhtenäistä vanhaa metsää.
Maasto
Kumpuileva vaaramaasto, loivat rinteet, soidinpaikat laen tuntumassa.
Puusto
Vanha järeä männikkö ja sekametsä, mustikkainen kangas alla.
Alue
Tavoite noin 60 hehtaaria yhtenäistä hyvää elinympäristöä.
Metsähallituksen pienriista-alueet ja metso
Metsähallituksen valtion pienriista-alueet ovat metsonmetsästäjän tärkein julkinen maa: monilla alueilla on laajoja yhtenäisiä vanhoja metsiä, joita yksityismailta löytyy harvoin. Voit hakea alueet nimellä tai numerolla, jolloin raja piirtyy kartalle ja näkymä keskittyy sille. Tarkista aluekohtainen metsästyslupa Eräluvat-palvelusta ennen maastoon lähtöä.
Kokeile metson pisteytystä kartalla
Avaa kartta, valitse metso ja hae kiinnostava alue. Ilman maksua saat yhden laskennan yhdelle lintulajille.
Muut lajit
Pisteytys on elinympäristöhypoteesi, ei riistaennuste. Marjapotentiaali on johdettu kasvupaikasta, puustosta ja latvuspeittävyydestä — se ei ole mitattu satotieto. Suojelualueet näytetään vain merkintänä; tarkista rauhoitukset aina virallisesta lähteestä.