Miten Kanalintukartta arvioi metsolle lupaavia elinympäristöjä
Metso hyötyy metsävaltaisesta ja riittävän yhtenäisestä kokonaisuudesta, jossa yhdistyvät latvus- ja alikasvossuoja, mustikkainen kenttäkerros sekä sopiva havupuusto. Kanalintukartta pisteyttää tätä kokonaisuutta avoimista metsävara-, kasvupaikka-, vesistö- ja korkeusaineistoista. Tällä sivulla kerrotaan, mistä pisteet syntyvät ja mitä kartta ei pysty näkemään.
Missä päin Suomea metsoa on eniten?
Metsokanta on tiheimmillään Itä- ja Pohjois-Suomen laajoissa metsissä. Kartta näyttää riistakolmiolaskennan viimeisimmän kesätuloksen riistakeskusalueittain: mitä tummempi vihreä, sitä enemmän metsoja neliökilometrillä.
- Pohjois-Karjala4,70 metsoa/km² (+50 %)
- Lappi4,44 metsoa/km² (-4 %)
- Kaakkois-Suomi4,34 metsoa/km² (+25 %)
- Oulu3,89 metsoa/km² (+26 %)
- Pohjois-Savo3,78 metsoa/km² (+81 %)
Lähde: Luonnonvarakeskus (Luke), riistakolmiolaskenta. Luku kertoo alueen keskimääräisen kannan tason, ei yksittäisen maastonkohdan laatua — Kanalintukartan pisteytys vastaa siihen erikseen.
Kannan taso kertoo, kannattaako matka suunnata pohjoiseen vai riittääkö lähialue. Kesän 2026 laskennan tulokset päivittyvät sivulle kerran vuodessa.
Mistä pisteytys syntyy ja miten pisteet lasketaan
Alla olevat painot ovat raakapainoja. Ruudun pisteet lasketaan painotettuna keskiarvona ja skaalataan aina välille 0–100, joten painojen summa ei ole ruudun enimmäispistemäärä. Yhtenäisen alueen koko ei ole yksi osatekijä muiden joukossa: se on ruutupisteytyksen jälkeen käytettävä kerroin, joka vaimentaa yksittäisen hyvän ruudun keskellä heikkoa maastoa.
Kartta kuvaa syksyn metsästyskauden elinympäristöä: puuston rakennetta, marjapotentiaalia ja maaston suojaa syyskuun ja marraskuun välillä. Kesän poikuemaat ja talven ravintoympäristöt eroavat tästä, eikä niitä mallinneta erikseen.
Painot ovat tutkimuksen ohjaama asiantuntijahypoteesi, ei havaintoaineistolla sovitettu malli. Tutkimukset mittaavat eri asioita — esiintymistä, poikueiden esiintymistä tai poikuekokoa eri vuodenaikoina ja eri mittakaavoissa — eikä niistä voi suoraan johtaa yksittäistä painolukua.
Puuston ikä rakenteen merkkinä
Mallissa iäkäs puusto toimii merkkinä järeydestä, kerroksellisuudesta ja suojasta — ei itsenäisenä vaatimuksena. Pohjois-Suomen aineistoissa myös noin 30–40-vuotiaat hoidetut metsät ovat voineet olla metsolle sopivia, kun rakenne, alikasvossuoja, latvuspeittävyys ja mustikka ovat kunnossa. Vanha sekametsä on toisaalta liittynyt poikueiden esiintymiseen. Raakapaino 22.
Mustikkapotentiaali
Mustikkavarvikko tarjoaa suojaa ja kasvualustan hyönteisravinnolle; poikaset tarvitsevat ensimmäisinä viikkoinaan nimenomaan hyönteisiä. Pisteytys arvioi mustikan kasvumahdollisuudet kasvupaikkatyypistä, latvuspeittävyydestä ja puuston iästä — se ei ole mitattu satotieto. Raakapaino 22.
Männyn osuus
Mänty on metson talviravintoa, ja mallissa männyn tilavuusosuus toimii merkkinä havupuuvaltaisesta kangasmetsästä. Puhtaat kuusikot ja lehtipuuvaltaiset laikut saavat vähemmän pisteitä. Raakapaino 18.
Latvuspeittävyys
Puoliavoin, kerroksellinen metsä saa eniten pisteitä. Latvuspeittävyys on paras saatavilla oleva peitteisyyden mittari, mutta se ei kerro alikasvoksen tai pensaskerroksen määrää — juuri sitä suomalaisaineistoissa korostuvaa suojaa. Raakapaino 12.
Suon reunavyöhyke
Kostea suon laide voi tarjota hyönteisravintoa poikueille, mutta reuna ei ole automaattisesti hyvä: ojitus, suon luonnontilaisuus ja ympäröivän metsän suoja ratkaisevat, eikä suuri reunatiheys aina tarkoita hyvää maastoa. Raakapaino 10.
Korkeusasema
Ympäristöään korkeampi ruutu saa hieman lisää pisteitä. Tekijä on heikosti perusteltu suomalaisessa aineistossa — vaikutus on peräisin lähinnä vuoristoympäristöihin sovitetuista malleista — ja sen paino on siksi pieni. Raakapaino 8.
Rinteen jyrkkyys
Loiva rinne saa hieman enemmän pisteitä kuin erittäin jyrkkä. Kyse on maastonmuodon karkeasta proksista, ei todennetusta lajivaatimuksesta. Raakapaino 6.
Veden ja aukean läheisyys
Vesiuoman tai aukean läheisyys toimii mallissa kosteiden vaihettumisvyöhykkeiden merkkinä. Raakapaino 5.
Rinteen ilmansuunta
Lämmin rinnesuunta antaa hyvin lievän lisän. Tekijä on heikoin koko mallissa ja vaikuttaa pisteisiin vain vähän. Raakapaino 5.
| Tekijä | Raakapaino |
|---|---|
| Puuston ikä | 22 / 108 |
| Mustikkapotentiaali | 22 / 108 |
| Mäntyvaltaisuus | 18 / 108 |
| Latvuspeittävyys | 12 / 108 |
| Suon reunavyöhyke | 10 / 108 |
| Korkeusasema | 8 / 108 |
| Rinteen jyrkkyys | 6 / 108 |
| Veden ja aukean läheisyys | 5 / 108 |
| Rinteen ilmansuunta | 5 / 108 |
Summa 108 on raakapainojen summa, ei enimmäispistemäärä: ruudun pisteet skaalataan aina välille 0–100. Yhtenäisen alueen koko (paino 22) käsitellään tämän jälkeen erillisenä ryhmittelyehtona.
Mitä pisteytys ei näe
Kartta lukee vain avoimia paikkatietoaineistoja. Nämä asiat jäävät sen ulkopuolelle, joten maastossa kannattaa varautua niihin itse:
- Alikasvos ja pensaskerros: latvuspeittävyys ei mittaa suojaavaa aluskasvillisuutta eikä metsän pystyrakennetta.
- Suon ojitusaste ja luonnontilaisuus: ojitettu ja luonnontilainen suonlaide saavat kartalla saman pistemäärän.
- Metsänkäsittelyn tuoreus ja maisematason yhtenäisyys satojen hehtaarien mittakaavassa.
Yhtenäisen alueen koko ja millaista maata kannattaa etsiä
Noin 60 hehtaaria on Kanalintukartan ryhmittelyraja metsolle, ei metson biologinen vähimmäisala. Raja on valittu niin, että vierekkäiset hyvät ruudut yhdistyvät maastossa kävelykelpoisiksi rypäiksi, ja se on säädetty kartalta luettavuuden perusteella — ei validoitu havaintoaineistolla. Metso käyttää elinympäristöään useassa mittakaavassa, myös satojen hehtaarien maisematasolla.
Rakenteeltaan monipuolinen havu- ja sekametsä, mustikkainen kenttäkerros. Metsävaltainen ja riittävän yhtenäinen kokonaisuus, jossa on latvus- ja alikasvossuojaa. Maastonmuoto vaikuttaa pisteisiin vain vähän.
Maasto
Metsävaltainen, riittävän yhtenäinen kokonaisuus; maastonmuoto vaikuttaa vähän.
Puusto
Rakenteeltaan monipuolinen havu- ja sekametsä, mustikkainen kenttäkerros.
Alue
Kartan ryhmittelyraja noin 60 ha yhtenäistä hyvää ruudukkoa.
Metsähallituksen pienriista-alueet ja metso
Metsähallituksen valtion pienriista-alueet ovat metsonmetsästäjän tärkein julkinen maa: monilla alueilla on laajoja yhtenäisiä metsiä, joita yksityismailta löytyy harvoin. Voit hakea alueet nimellä tai numerolla, jolloin raja piirtyy kartalle ja näkymä keskittyy sille. Tarkista aluekohtainen metsästyslupa Eräluvat-palvelusta ennen maastoon lähtöä.
Kokeile metson pisteytystä kartalla
Avaa kartta, valitse metso ja hae kiinnostava alue. Ilman maksua saat yhden laskennan yhdelle lintulajille.
Muut lajit
Pisteytys on elinympäristöhypoteesi, ei riistaennuste. Marjapotentiaali on johdettu kasvupaikasta, puustosta ja latvuspeittävyydestä — se ei ole mitattu satotieto. Suojelualueet näytetään vain merkintänä; tarkista rauhoitukset aina virallisesta lähteestä.