Miten Kanalintukartta arvioi pyylle lupaavia elinympäristöjä
Pyy on paikkauskollinen ja pienialainen laji: hyvä pyypaikka voi olla muutaman hehtaarin peitteinen korpi. Kanalintukartta pisteyttää kuusivaltaista sekametsää, lehtipuun osuutta ja kosteita, reheviä ympäristöjä avoimista metsävara-, vesistö- ja korkeusaineistoista. Tällä sivulla kerrotaan, mistä pisteet syntyvät ja mitä kartta ei pysty näkemään.
Missä päin Suomea pyitä on eniten?
Pyykanta on runsain havumetsävaltaisilla alueilla Itä- ja Keski-Suomessa. Kartta näyttää riistakolmiolaskennan viimeisimmän kesätuloksen riistakeskusalueittain.
- Pohjois-Häme8,43 pyitä/km² (-7 %)
- Pohjois-Savo7,72 pyitä/km² (-7 %)
- Satakunta7,39 pyitä/km² (-7 %)
- Keski-Suomi7,21 pyitä/km² (+3 %)
- Etelä-Savo7,15 pyitä/km² (-36 %)
Lähde: Luonnonvarakeskus (Luke), riistakolmiolaskenta. Luku kertoo alueen keskimääräisen kannan tason, ei yksittäisen maastonkohdan laatua — Kanalintukartan pisteytys vastaa siihen erikseen.
Kannan taso kertoo, kannattaako matka suunnata pohjoiseen vai riittääkö lähialue. Kesän 2026 laskennan tulokset päivittyvät sivulle kerran vuodessa.
Mistä pisteytys syntyy ja miten pisteet lasketaan
Alla olevat painot ovat raakapainoja. Ruudun pisteet lasketaan painotettuna keskiarvona ja skaalataan aina välille 0–100, joten painojen summa ei ole ruudun enimmäispistemäärä. Yhtenäisen alueen koko ei ole yksi osatekijä muiden joukossa: se on ruutupisteytyksen jälkeen käytettävä kerroin, joka vaimentaa yksittäisen hyvän ruudun keskellä heikkoa maastoa.
Kartta kuvaa syksyn metsästyskauden elinympäristöä: puuston rakennetta, marjapotentiaalia ja maaston suojaa syyskuun ja marraskuun välillä. Kesän poikuemaat ja talven ravintoympäristöt eroavat tästä, eikä niitä mallinneta erikseen.
Painot ovat tutkimuksen ohjaama asiantuntijahypoteesi, ei havaintoaineistolla sovitettu malli. Tutkimukset mittaavat eri asioita — esiintymistä, poikueiden esiintymistä tai poikuekokoa eri vuodenaikoina ja eri mittakaavoissa — eikä niistä voi suoraan johtaa yksittäistä painolukua.
Kuusen osuus
Kuusi antaa pyylle suojaa ympäri vuoden, ja kuusen tilavuusosuus on mallin suurin yksittäinen raakapaino. Suomalaisissa aineistoissa erityisesti suuret kuuset ja läpimittavaihtelu ovat olleet hyödyllisiä rakennepiirteitä. Raakapaino 26.
Latvuspeittävyys
Pyy suosii peitteistä, monikerroksista metsää, ja latvuspeittävyys on paras saatavilla oleva peitteisyyden mittari. Se ei kuitenkaan mittaa tiheää pensas- ja alikasvoskerrosta, joka on pyylle todennäköisesti keskeisin yksittäinen rakennepiirre. Raakapaino 18.
Koivun ja lehtipuun osuus
Koivun ja lepän norkot ovat pyyn talviravintoa, ja mallissa lehtipuun osuus toimii merkkinä sekapuustoisesta, rehevästä metsästä. Raakapaino 16.
Veden ja aukean läheisyys
Puro ei itsessään ole pyyn ydintekijä: mallissa vesiuoman läheisyys toimii kosteuden, rehevyyden, lehtipuuston ja suojaavan alikasvoksen proksina. Raakapaino 14.
Puuston ikä
Mallissa iäkkäämpi puusto toimii järeyden ja kerroksellisuuden merkkinä, mutta yhteys ei ole yksisuuntainen: vuoden 2024 suomalaisessa esiintymistutkimuksessa korkea puuston keski-ikä liittyi pyyn vähäisempään esiintymiseen. Nuori tiheä taimikkovaihe jää mallissa silti heikoksi. Raakapaino 12.
Korkeusasema
Painanteet ja laaksot saavat lisää pisteitä kosteuden proksina. Kyse on ekologisesti mahdollisesta, mutta vahvistamattomasta oletuksesta. Raakapaino 10.
Rinteen jyrkkyys
Malli sallii pyylle myös kaltevat uomanvarret. Tekijä ei tuo tutkimuksellisesti vahvaa lisätietoa ja vaikuttaa pisteisiin vähän. Raakapaino 6.
Rinteen ilmansuunta
Varjoisa rinnesuunta toimii kosteuden proksina, ei todennettuna lajivaatimuksena. Raakapaino 6.
| Tekijä | Raakapaino |
|---|---|
| Kuusivaltaisuus | 26 / 108 |
| Latvuspeittävyys | 18 / 108 |
| Koivun ja lehtipuun osuus | 16 / 108 |
| Veden ja aukean läheisyys | 14 / 108 |
| Puuston ikä | 12 / 108 |
| Korkeusasema | 10 / 108 |
| Rinteen jyrkkyys | 6 / 108 |
| Rinteen ilmansuunta | 6 / 108 |
Summa 108 on raakapainojen summa, ei enimmäispistemäärä: ruudun pisteet skaalataan aina välille 0–100. Yhtenäisen alueen koko (paino 18) käsitellään tämän jälkeen erillisenä ryhmittelyehtona.
Mitä pisteytys ei näe
Kartta lukee vain avoimia paikkatietoaineistoja. Nämä asiat jäävät sen ulkopuolelle, joten maastossa kannattaa varautua niihin itse:
- Tiheä pensas- ja alikasvoskerros — pyylle todennäköisesti tärkein piirre, jota kuusen osuus ja latvuspeittävyys eivät mittaa.
- Korven rehevyys ja kosteusolot maastossa mitattuna.
- Suon ojitusaste ja luonnontilaisuus.
Yhtenäisen alueen koko ja millaista maata kannattaa etsiä
Noin 35 hehtaaria on Kanalintukartan ryhmittelyraja pyylle, ei pyyn yleinen vähimmäisvaatimus. Kapea mutta pitkä uomanvarsi voi olla erinomainen pyypaikka, vaikka pinta-ala jäisi rajan alle — raja vaikuttaa vain siihen, milloin vierekkäiset ruudut niputetaan kartalla alueeksi.
Kuusivaltainen peitteinen sekametsä ja lehtipuuta kosteissa korvissa. Kosteat ja rehevät painanteet sekä uomien varret. Pienikin peitteinen laikku voi riittää.
Maasto
Kosteat, rehevät painanteet ja uomien varret.
Puusto
Kuusivaltainen peitteinen sekametsä, lehtipuuta ja läpimittavaihtelua.
Alue
Kartan ryhmittelyraja noin 35 ha yhtenäistä hyvää ruudukkoa.
Metsähallituksen pienriista-alueet ja pyy
Pyytä löytyy Metsähallituksen pienriista-alueilta erityisesti korpien ja uomanvarsien tuntumasta. Hae alue nimellä tai numerolla, niin raja piirtyy kartalle. Tarkista aluekohtainen metsästyslupa Eräluvat-palvelusta ennen maastoon lähtöä.
Kokeile pyyn pisteytystä kartalla
Avaa kartta, valitse pyy ja hae kiinnostava alue. Ilman maksua saat yhden laskennan yhdelle lintulajille.
Muut lajit
Pisteytys on elinympäristöhypoteesi, ei riistaennuste. Marjapotentiaali on johdettu kasvupaikasta, puustosta ja latvuspeittävyydestä — se ei ole mitattu satotieto. Suojelualueet näytetään vain merkintänä; tarkista rauhoitukset aina virallisesta lähteestä.