Miten Kanalintukartta arvioi riekolle lupaavia elinympäristöjä
Riekko on pohjoisen laji. Metsä-Suomessa sen ydinmaita ovat luonnontilaiset suot, rämeet ja niiden koivu- ja pajukkoreunat, Ylä-Lapissa myös tunturikoivikot, pajukot ja avoimet tunturikankaat. Kanalintukartta pisteyttää tätä kokonaisuutta suo-, metsävara-, vesistö- ja korkeusaineistoista. Tällä sivulla kerrotaan, mistä pisteet syntyvät ja mitä kartta ei pysty näkemään.
Missä päin Suomea riekkoa on eniten?
Riekkokanta painottuu voimakkaasti pohjoiseen. Riistakolmiot kuvaavat metsäistä Suomea, eikä Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun eteläpuolisia muutoksia voi pienen otannan takia seurata luotettavasti — eteläiset yksittäishavainnot on siksi jätetty listalta pois. Ylä-Lapin kanta lasketaan erillisellä kanakoira-avusteisella linjalaskennalla, jonka lukuja ei voi rinnastaa riistakolmioihin.
- Oulu0,99 riekkoa/km² (+402 %)
- Lappi0,78 riekkoa/km² (-42 %)
- Kainuu0,55 riekkoa/km² (-19 %)
Riistakolmiot kattavat metsäisen Suomen. Luke huomauttaa, ettei Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun eteläpuolisia riekkomääriä voi pienen otannan takia seurata luotettavasti, joten eteläisiä yksittäishavaintoja ei näytetä listalla.
Ylä-Lappi 2026, erillinen kanakoiralaskenta: keskimäärin 9,60 riekkoa/km²
- Utsjoki14,20 riekkoa/km²
- Enontekiö9,80 riekkoa/km²
- Inari3,40 riekkoa/km²
Menetelmä on eri kuin riistakolmioissa, joten lukuja ei voi laittaa samaan järjestykseen keskenään.
Lähde: Luonnonvarakeskus (Luke), riistakolmiolaskenta. Luku kertoo alueen keskimääräisen kannan tason, ei yksittäisen maastonkohdan laatua — Kanalintukartan pisteytys vastaa siihen erikseen.
Kannan taso kertoo, kannattaako matka suunnata pohjoiseen vai riittääkö lähialue. Kesän 2026 laskennan tulokset päivittyvät sivulle kerran vuodessa.
Mistä pisteytys syntyy ja miten pisteet lasketaan
Alla olevat painot ovat raakapainoja. Ruudun pisteet lasketaan painotettuna keskiarvona ja skaalataan aina välille 0–100, joten painojen summa ei ole ruudun enimmäispistemäärä. Yhtenäisen alueen koko ei ole yksi osatekijä muiden joukossa: se on ruutupisteytyksen jälkeen käytettävä kerroin, joka vaimentaa yksittäisen hyvän ruudun keskellä heikkoa maastoa.
Kartta kuvaa syksyn metsästyskauden elinympäristöä: puuston rakennetta, marjapotentiaalia ja maaston suojaa syyskuun ja marraskuun välillä. Kesän poikuemaat ja talven ravintoympäristöt eroavat tästä, eikä niitä mallinneta erikseen.
Painot ovat tutkimuksen ohjaama asiantuntijahypoteesi, ei havaintoaineistolla sovitettu malli. Tutkimukset mittaavat eri asioita — esiintymistä, poikueiden esiintymistä tai poikuekokoa eri vuodenaikoina ja eri mittakaavoissa — eikä niistä voi suoraan johtaa yksittäistä painolukua.
Suon reunavyöhyke
Suo ja sen laide on riekon ydinelinympäristö metsä-Suomessa, ja se on mallin suurin raakapaino. Kartta ei kuitenkaan erota luonnontilaista suota ojitetusta, vaikka ojitus on vähentänyt riekon elinympäristöjä merkittävästi. Raakapaino 26.
Koivun ja lehtipuun osuus
Nuoren koivun silmut ja versot ovat riekon talviravintoa, ja koivun tilavuusosuus toimii mallissa matalan lehtipuuvyöhykkeen merkkinä. Pajukkoa ei ole omana aineistokerroksenaan, joten kartta ei mittaa sitä suoraan. Raakapaino 22.
Varpu- ja marjapotentiaali
Pisteytys arvioi karujen kankaiden ja rämeiden varpu- ja marjakasvillisuuden mahdollisuudet kasvupaikasta ja valoisuudesta. Kyse on laajemmasta varvikkopotentiaalista, ei yksittäisestä marjalajista. Raakapaino 14.
Veden ja aukean läheisyys
Märät jänteet, allikot ja suopainanteet toimivat mallissa kosteiden ja hyönteisrikkaiden vyöhykkeiden merkkinä. Raakapaino 14.
Latvuspeittävyys
Avoin maisema ja matala, laikuittainen puusto saavat eniten pisteitä; sulkeutunut metsä vähän. Raakapaino 12.
Rinteen jyrkkyys
Malli suosii tasaista maastoa. Tekijä on heikko, ja se voi toimia huonosti Ylä-Lapin tunturiympäristöissä, joissa riekko käyttää myös rinteitä. Raakapaino 8.
Korkeusasema
Tasainen ja loivasti nouseva maasto saa hieman lisää pisteitä. Pieni paino, heikko perustelu. Raakapaino 5.
Rinteen ilmansuunta
Ilmansuunnalla on riekolle hyvin vähän merkitystä; tekijä on mallin pienin. Raakapaino 4.
| Tekijä | Raakapaino |
|---|---|
| Pensas- ja lehtipuu | 24 / 135 |
| Kosteus ja suo | 20 / 135 |
| Suon reunavyöhyke | 14 / 135 |
| Metsänrajan vyöhyke | 14 / 135 |
| Ympäristön vaihtelevuus | 12 / 135 |
| Koivun ja lehtipuun osuus | 10 / 135 |
| Varpu- ja marjapotentiaali | 8 / 135 |
| Veden ja aukean läheisyys | 8 / 135 |
| Reunojen määrä | 8 / 135 |
| Mustikkapotentiaali | 6 / 135 |
| Latvuspeittävyys | 6 / 135 |
| Rinteen jyrkkyys | 5 / 135 |
Summa 135 on raakapainojen summa, ei enimmäispistemäärä: ruudun pisteet skaalataan aina välille 0–100. Yhtenäisen alueen koko (paino 16) käsitellään tämän jälkeen erillisenä ryhmittelyehtona.
Mitä pisteytys ei näe
Kartta lukee vain avoimia paikkatietoaineistoja. Nämä asiat jäävät sen ulkopuolelle, joten maastossa kannattaa varautua niihin itse:
- Lajin nykyinen levinneisyys: eteläinen avosuo voi saada korkeat elinympäristöpisteet alueella, jossa riekko on nykyisin hyvin harvinainen.
- Pajukko omana kasvillisuuskerroksenaan.
- Suon ojitusaste ja luonnontilaisuus.
- Tunturiympäristön erityispiirteet: malli on rakennettu ensisijaisesti metsä-Suomen aineistoista.
Yhtenäisen alueen koko ja millaista maata kannattaa etsiä
Noin 40 hehtaaria on Kanalintukartan ryhmittelyraja riekolle, ei riekon vähimmäisala. Raja on valittu niin, että laajemmat suokokonaisuudet erottuvat yksittäisistä suolaikuista kartalla; sitä ei ole validoitu havaintoaineistolla.
Suo-, pensas- ja koivumosaiikki sekä metsänrajan vaihettumisvyöhykkeet, Ylä-Lapissa tunturikoivikot. Vaihteleva maastokokonaisuus: avointa suota tai kangasta, matalaa pensas- ja koivukasvillisuutta sekä kosteita painanteita lähekkäin.
Maasto
Suot ja niiden laiteet, Ylä-Lapissa myös tunturikoivikot ja avoimet kankaat.
Puusto
Matala, laikuittainen koivuvaltainen puusto ja avoin maisema.
Alue
Kartan ryhmittelyraja noin 40 ha yhtenäistä hyvää ruudukkoa.
Metsähallituksen pienriista-alueet ja riekko
Riekon metsästys painottuu Lapin ja Pohjois-Suomen valtion maille. Metsähallituksen pienriista-alueet kattavat suuren osan parhaista riekkosoista — hae alue nimellä tai numerolla, niin raja piirtyy kartalle. Tarkista aluekohtaiset lupamäärät ja mahdolliset rauhoitukset Eräluvat-palvelusta ennen maastoon lähtöä.
Kokeile riekon pisteytystä kartalla
Avaa kartta, valitse riekko ja hae kiinnostava alue. Ilman maksua saat yhden laskennan yhdelle lintulajille.
Muut lajit
Pisteytys on elinympäristöhypoteesi, ei riistaennuste. Marjapotentiaali on johdettu kasvupaikasta, puustosta ja latvuspeittävyydestä — se ei ole mitattu satotieto. Suojelualueet näytetään vain merkintänä; tarkista rauhoitukset aina virallisesta lähteestä.